Day 6

Tästä tulee pitkä teksti yhellä kuvalla, joten varotan. Jos ei jaksa lukee, voi lopettaa heti :D

D:n pitäis nousta siinä 9.00 aikoihin. No, mä sitä menin herätteleen ni se vaa huus, että sitä väsyttää. Selitin rauhassa, että pitää nousta ylös, pukeutua ja syödä aamiainen. Ja että oon itekin väsyny, eikä mua kiinnosta kuunnella ylimäärästä metelöintiä.

Lähdin sit menee ja hetken päästä uudestaan. Ei vieläkään mitään. Taas oltiin linjalla, missä kaikki on ei, ei, ei.

Kymmenen aikoihin sain sen ylös asti ja puettua.

Aamupäivä menikin sit ihan ok, kun D leikki suhteellisen hyvin itekseen pari tuntia niin, että mä sain tiskattua, pestyä lattiat ja tehtyä muita juttuja.

Lounaan jälkeen lähdettiin ulos, missä vierähti reilu 1,5 tuntia. 

Mun taideteos katuliiduilla

Takas tullessa isä E olikin jo tullu kotiin, mutta äiti K vasta tuntia myöhemmin. Tän jälkeen D alko taas kauheen riehumisen, että haluaa takas ulos.

E meinas, että enköhä mä voi mennä. Ajattelin ensin, että en tosiaankaan mee, koska mun työaika pitäis olla jo loppunu eikä mua kiinnostanu lähtee uudestaan ulos, ku just oltiin tultu.

Kuitenkin, kun D raahas pyöränsäkin jo eteiseen ja kypäräkin oli päässä, huomasin, että K:lla oli jotain tärkeempää tekemistä ja E oli nukkumas, joten mun oli pakko lähtee pihalle pikkuherran kans.

Alku meni ihan hyvin, mut sit D keksi lähtee kauheella vauhdilla pyöräilee ties mihin ja ku sain sen kiinni, tajusin, etten tiedä yhtään missä me ollaan.

Huusin D:lle, että sen pitää pysähtyä ja oottaa mua, mutta ei, tää vaan jatko polkemista. Seuraavan nurkan jälkeen oltiinkin jonkun pubin edessä, minkä edessä oli just joku pelottavan näköne miesporukka. Äkkiä ohi vaan.

Oltiin myös ison tien varrella, joten yritin selittää D:lle, että pitää olla varovainen, mut tää vaa alotti huutamaan, enkä todellakaan saanu selvää sen puheesta. Jotain kodista, että haluaa äitin kans ulos, että haluaa leikkikentälle, ei halua kotiin, haluaa kotiin...

Nappasin sitä sit jo käsivarresta kiinni, etät rauhoittuis ja selittäis mitä se oikein meinaa. Yritin rauhassa sille sit siinä selittää, että koti ei oo siinä suunnassa, äiti ei oo siellä, vaan kotona ja meidän pitää mennä nyt samaa tietä takasin, koska mulla ei oo mitään tietoo missä me oikein ollaan. D vaan raivos ja itki ja kieltämättä mullakin meni jo hermot. Se kun ei puhetta uskonut niin otin sit vaan pyörästä kiinni ja raahasin sen takasin samaa tietä pitkin takasin. Sit se jo haluskin onneks kotiin.

Kotona kun kerroin tapahtuneesta niin E kohautti vaan hartioitaan ja K naureskeli D:lle, että ohoh, niinkö sä teit. Toi reagointi meni mulla vähän yli ymmärryksen..

Oikeesti, tällanen tilanne, kun me oikeesti meinattiin eksyä jonnekin, koska poika ei kuuntele eikä tottele. Eikö vanhempien pitäis tossa vaiheessa jo jotain sanoo pojalleen?

Mä oon ollu täällä 6 päivää, enkä todellakaan tunne ympäristöö vielä, koska mulla ei oo ollu aikaa tutustua. Varsinkin E passittaa D:n aina mun puheille, jos se haluaa ulos, leikkiä tai pelata, vaikka kello olis jo sen verran, että saisin tehdä jotain omia juttuja.

Mua ärsyttää muutenkin se, että aina kun D tekee jotain pahaa tai alottaa raivoomisen mitä ihmeellisimmistä asioista, niin nää on vaa sillee: ”Älä nyt viitti hei, et viittis olla tuhma”.

Anteeksi tällainen avautuminen, mua vaan ärsyttää liikaa.

 Alina