Eka viikko on tietenkin aina se pahin aika au pairin tullessa uuteen paikkaan, joka onkin yhtäkkiä koti ja sulla on toinen perhe.
Oon pitkän aikaa halunnu lähtee Suomesta ulkomaille. Nyt täällä ollessa on ollut monenlaisia ajatuksia päässä.
Suomessa asiat on oikeesti hyvin verrattuna Liettuaan.
Täällä puhdas vesi ei oo itsestäänselvyys ja asunnot on pieniä ja huonokuntoisia. Ja täällä on valtava määrä kulkukissoja ja -koiria pitkin katuja, miksei niitä oteta turvaan?
Sitä alkaa kummasti arvostaa suomalaista ruokaa, omaa sänkyä, omaa huonetta ja kaikkea muuta paljon enemmän, kun täällä on.
Muuten, ihme ja kumma on tapahtunut, koska täällä olles oon syöny maksaa ja sieniä. Minä, joka niitä ei Suomessa oo suostunu syömään.
On myös tosi raskasta, kun kaiken joutuu miettimään englanniks ja sit, kun poistuu asunnosta niin englantia ei kuulekaan missään. Aina pitää kysyä erikseen kaikilta, puhuuko ne englantia, koska en ymmärrä liettuaa.
Tai no, yhden sanan tällä hetkellä. Tarkistin ton lähikaupan "Iki" nimen merkityksen ja englanniks se tarkottaa "See you soon" (nähdään pian).
Perheen vanhemmat on ottanu mut ihan hyvin mukaan tähän elämään ja varsinkin perheen isä neuvoo mulle kaiken tosi tarkasti ja varmistaa ihan itsestäänselviäkin asioita, kuten sen, että osaanko käyttää hissiä tai tiedänkö mikä lounas on.
Parempihan se kuitenkin on, että tässä vaiheessa kaikki neuvotaan kunnolla, ettei sit oo mikään epäselvää.
Nyt me lähdetään markettiin koko "perheen" voimin. Kello on 10 aamulla ja ootan iltaa, ku alkaa mun kahen päivän vapaa :)
Ainiin, nää haluais antaa Ellien uuteen kotiin, arvatkaa kuka olis kiinnostunu? ;)
Alina
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti