Things on my mind

On tää jännää, ku oottaa vapaapäiviä, kuin kuuta nousevaa, mutta sitten ku niitä on niin hajoo tähän tylsyyteen?
Muutenkin, ihan työpäivinäkin (joita en edelleenkään pidä työpäivinä) illat on ihan älyttömän tylsiä. Vaikka lähtisin ulos ja kaikkee, ok mul on kivaa, mut sit kun tuun takas sisälle niin loppuilta siinä 21-00 on koneella istumista tai telkkarin kattelua K:n ja E:n kanssa. Aina sitä samaa. Jotain jännitystä nyt tänne hei??

En voi ees lähtee mihinkään baariin tai esim. Vilnaan ihan sen takia, että yritän nyt säästää näitä mun viimesiä palkkoja, jotta saa ostettua viel jotain sitten, kun sisko tulee miehensä kans hakee mut täält. Laivamatkallakin menee rahaa.

Nytkin tekis hirveesti paljon mieli lähtee Mamasiin kahville, mutta yritän ajatella fiksusti ja keittää ne kahvit ilmaseks täällä. Vaikka se paljon tylsempää onkin.
On tää elämä niin vaikeeta taas :D

Tossa, kun syötiin päivällistä niin E oli pitkään tosi mietteliään näkönen ja ihmettelin, että mitä pahaa oon tehny. Sit se sai asiansa sanottua, joka oli siis se, että pystyisinkö mitenkään huomenna vahtii poikaa jonku 1-1,5 tuntia, vaikka on mun vapaapäivä ja saisin sitten keskiviikkona tehdä mitä huvittaa muutaman tunnin. Hei, ei mitään ongelmaa, kelpaa mulle!

Joka tapaukses aion huomisen viettää täs lähiympäristössä, en siis oo lähdös shoppaileen tai mitään. :)

Meillä on nyt neljä au pair ehdokasta tänne ja K ilmeisesti tänään tai huomenna päättää niitten välillä. Eli lähden takas Suomeen joko ensi viikolla tai sitä seuraavalla.

Oon ollu kyl ihan tyytyväinen, että lähdin tänne. Oon saanu Kaunasista ja sen elämästä paljon kattavamman käsityksen, kun esim. muutaman päivän turistilomalla olis ehtiny saamaan. 

Koska oon lähteny mukavuusalueeltani pois, osaan nyt arvostaa Suomee ihan todella. Aina tuntuu, että sieltä haluaa pois, mutta kyllä koti on aina koti. Niin kliseistä kun se onkin.

Oon oppinu kärsivällisemmäks ja puhumaan kaikista asioista, jos joku painaa mieltä. Tää perhe täällä on sitä varten, että mä voin puhua niille. Ne haluu tehdä kaikkensa, että tunnen oloni kotoisaks ja viihtyisin täällä. En olis voinu saada parempia "vanhempia"  täällä. 

Ja kaiken huipuks taas kerran, kun lähtee jonnekin kauemmas, oon saanu huomata ketkä ne oikeet ystävät on. Ne on niitä, ketkä on mua tukenu ja ymmärtää mun tilanteen täällä. Ja niitä, keille oon kertonu oikeesti mitä mä tunnen. Ne on niitä, jotka ei huutele sieltä kotisohvaltaan, että mun pitäis jäädä tänne. 

Mä sentään lähdin johonkin ja tein jotain, mitä oon halunnu. 

Alina